Joulu on kerran vuodessa ja jälleen kerran se on jo ohi. Kaikki asiat menee eteenpäin hurjan nopeasti, ja jään aina ihmettelemään sitä miten päivät, kuukaudet tai vuodet ovat hujahtaneet. Sitä miten kaikki muuttuu hetkessä. Esimerkiksi se etten tiennyt pahasta paniikkihäiriöstä vielä mitään viime jouluna, masennuksesta ja yleistyneestä ahdistuneisuudesta kylläkin. Odotin seuraavaa vuotta ja tarkoitus oli pistää elämä uusiksi, parempaan suuntaan masentuneisuudesta huolimatta. No kuten arvata saattaa ahdistusoireet pahenivat ja jossakin vaiheessa sitä tajusi, että nyt taitaa pää pettää pahemman kerran. En seonnut niinkuin luulin, mutta siltä se on monet kerrat tuntunut. Miksikö kirjoitan tästä nyt tänne? Ehkä siksi, että toivon jonkun sellaisen löytävän tänne, joka kärsii jostakin samantyyppisistä asioista ja saa voimaa jatkaa eteenpäin. Eikä vain anna elämän kulkea omaa polkuaan. Omilla tekemisillä on kuitenkin vaikutusta jokaiseen hetkeen, jonka maanpäällä tulee viettämään.
Nyt elämäni on tullut siihen pisteeseen, että minun on otettava uusi suunta. Hoidettava kesken jääneet asiat loppuun, löydettävä asiat, joista nautin ja tehtävä niitä usein. Olen päättänyt nousta pystyyn ja nujertaa sisäisen pahan olon. Tämä joulu oli siihen oivallinen lähtölaukaus: oli kotoisa tunnelma, pulkkamäkeä, piirrettyjä, kivat lahjat & läheiset ihmiset koolla. Sain myös aloitettua tämän bloginkin, jonka aloittamista olen harkinnut jo jonkin aikaa. Tästä on toivottavasti hyvä jatkaa.
