Sori siit, sori täst, sori tost, jostain syyst synninpäästöt tulee usein monikos

Mä oon nyt asunut kohta 3kk omillaan ja hyvinhän tää on lähtenyt rullaamaan. En ois kyllä uskonu, että muutan näinkin extemporesti. Mutta en kyllä kadu, vaikka onhan yksin asuminen osittain hieman yksinäistäkin. Onneks oon itsekseen viihtyvää tyyppiä - vaikka sanotaankin, että myös ne jotka viihtyy itsekseen, ovat parhaimmillaan ja onnellisimmillaan muiden ihmisten seurassa. Ja onhan se totta, sosiaalisimpiin kanssaeläjiin nähden huomaa vain sen, että sitä omaa rauhaa tarvitsee tasapainottamaan ihmisten kanssa olemista. Siihen tämä oma koti on kyllä ihan hyvä.

Viimeisimmät kuukaudet on menneet mietiskellen elämää, niin mennyttä kuin tulevaakin. Olen ollut lapsenvahtina useampaan otteeseen, käynyt syömässä ystävien kanssa, ollut vaan ja tehnyt vähän sitäsuntätä. Tai sitten ollut vaan tekemättä yhtään mitään. Pikkuhiljaa oon kuitenkin alkanut petraamaan elämäntapojen kanssa, lukemaan enemmän vahteeksi ja suunnitelmissa on nyt kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttaminen. Palanen kerrallaan.

Käväsin myös Porissa jälleen jokin aika sitten ihanan muikkelin luona. Harmittaa kyllä, että välimatkaa on ton verran ni ei pysty kauheen usein näkemään. On kuitenkin ihanaa, että oon tutustunut tommosee hupsuun ja samankaltasee ihmisee ku minä. Vaikka tunnetaanhan me jo monen vuoden takaa, mutta tuntuu et taas ollaan vähän lähennytty pitkähkön näkemistauon jälkeen. Tämmösii ystävii ei oo koskaan liikaa. Olkaa ilosia omista ystävyyssuhteistanne, ne on tärkeitä. :3 Tää netti ja puhelimet onneks mahdollistaa sen ettei putoo kärryiltä toisen elämästä niin helposti, vaikka välimatkaa oiskin useempi 100 kilometriä.

35 faktaa minusta

1. Mulla on juuri nyt pää kipeä ja tää koneen näyttö käy vähän silmiin.
2. Mua ei yllätä et ensimmäinen asia, jonka faktoihin pistän on negatiivinen. Olen nimittäin melko negatiivinen ihminen, mutta yritän jatkuvasti opetella positiivisemmaksi.
3. Värjäsin tänään hiukset punertaviksi! 
4. Oon vähentänyt hiusten värjäämistä todella paljon, koska mua pelottaa, että herkistyn väriaineille ja saan jonkun allergisenreaktion.
5. Värjäsin hiukset ensimmäisen kerran ala-asteen kolmannella.
6. Muutan ens kuussa omaan kämppään. :) Ellei kaikki ny jostai syystä viel ehtis menee vituiks.
7. Mun yhden parhaimman ystävän isä sano joskus, että kiroon ku tukkijätkä. Hävettää!
8. Puhun tosi usein mitä sylki suuhun tuo ja sit mietin takaperin et miks mun piti mennä sanomaan niin. 
9. Tai sit mietin sanomisiani ihan liikaa, enkä saa suuta auki.
10. Muutenkin sekoilen sanoissa jatkuvasti ja oon ihan senatsakasisikasi, eikä puolestakaan mun sanomisista varmaankaan saa ees mitään selvää. :D
11. Mulla on myös lievä/keskivaikee lukihäiriö. 
12. Sen lisäks sairastan paniikkihäiriötä, ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta. Se on vittumaista.
13. Käyn kerran tai pari kertaa kuussa psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla ja sen lisäks 2-4 kertaa Dominolla (nuorten psykososiaalisen tuen palvelu).
14. Kuinka paniikkihäiriö sitten ilmenee? Musta tulee hysteerinen, en meinaa saada henkeä, olo on epätodellinen ja oma keho ja/tai ympäristö tuntuu vieraalta (näitä oloja tulee toisinaan muulloinkin kuin kohtauksen yhteydessä), sydän hakkaa ja olo on kaikin puolin kammottava.
15. Masennus ja ahdistuneisuus taas näkyy siinä, että olen suurimman osan päivistä viikossa alakuloinen tai sitten olo on vain tyhjä, en jaksa mitään, en halua tehdä mitään (saatan maata koko päivän oikeasti tekemättä yhtään mitään myös arkena), stressaan vähän joka asiasta, en meinaa saada asioita suoritettua loppuun ja minun täytyy ponnistella jokaisen jutun eteen. Lisäksi sätin itseäni usein siitä millainen olen. Olo on vähän sellainen ylivirittynyt jatkuvasti ja käyn ylikierroksilla tai sitten hitaalla.
16. Olen tosin jo menossa parempaan suuntaan tämän paskavyyhdin kanssa. 
17. En olisi halunnut ikinä tutustua mt-ongelmien kanssa, mutta ne eivät valitettavasti ole oman päätösvallan alaisia juttuja ja osaan nauttia kyllä asioista, kivoista hetkistä ja muista, mutta perus tunteet ovat jotenkin hyvin negatiivisia vieläkin. Ailahtelua on paljon, mutta kykenen toimimaan kuitenkin melko normaalisti. :)
18. Minulla on ehkä maailman parhaimmat ystävät. En oikein edes ymmärrä miten hyväsydämisiä ja auttavaisia ihmisiä on olemassa. Niitä sellaisia, jotka eivät hylkää ja parhaansa mukaan yrittävät ymmärtää. Perhe on myös tärkeä minulle.
19. Haluaisin jonain päivänä toimia terapeuttina, koska omakohtaiset kokemukset ja oma eteneminen on jotenkin ollut paljon tuesta kiinni, ja kun olin jo menettämässä toivoni (niitä päiviä on yhä) niin olen oppinut sen verran hyviä niksejä kuinka saada negaatioita katkaistua.
20. Olen todella kiinnostunut muutenkin elämänhallinnallisista jutuista ja olen lukenut melko monia kirjoja, jotka käsittelevät onnellisuutta ja parempaa elämää. Olen siis itse myös työstänyt itsenäisesti näitä asioita. Paraneminen on paljon itsestäänkin kiinni, mutta joillekin tunteille ei vain voi mitään. Ne on kestettävä ja käsiteltävä.
21. Olen kahden lapsen täti. Minusta on piristävää olla tekemisissä lasten kanssa. Niistä jotenkin huokuu se semmoinen uteliaisuus ja luottamus tähän elämään ja ihmisiin. Se on itsellä välillä nimittäin kateissa.
22. Minusta oli aika ihanaa myös, kun kävimme kummitytön ja veljen kanssa radiomastojen luona katselemassa kaupunkia korkeammalta.. se hämmästelyn määrä oli nimittäin jotenkin niin suuri: "En tienny että tällästä on." Pulkkamäessä oltiin siis. :D 
23. Saatan joidenkin ihmisten mielestä olla tylsä ja omastakin mielestäni olen aikamoinen tylsimys, joka ymmärtää vain paskan läpän arvon ja pohdiskelun jalon taidon. Hämmästelen ja kummastelen aina kaikkea itsestäni ja omista ajatuksistani rotan pyllyreikään. 
24. Kirjoitin kaiken oikeastaan tähän juttuun ihan lonkalta ja sillä mennään mitä mieleen tulee. Taisi mennä aikamoiseksi avautumiseksi. Hupsista saatana.
25. Olen sinkku ja olen oikeastaan tällä hetkellä sen asian kanssa täysin fine. Voi olla, että minusta ei juuri nyt olisi edes kunnon parisuhteeseen. Vaikka tottakai sellainen ihminen, jonka kanssa kasvaa ja kehittyä olisi mukava juttu. Ihminen kuitenkin tarvitsee läheisyyttä ja tsilleen, mutta eiköhän se tule sitten kun on sen aika ja oikeanlainen ihminen tulee vastaan.
26. Oon huomannut, että kiinnostun ihmisistä, joissa on jotain erikoisen olosta. Sellaisiin joissa on jotain hoivattavaa ja parannettavaa ja jotka vaikuttaa siltä, että niillä on sanotaan nyt vaikka paha olla. :D Mikä lie viehätys, että mitä sekopäisempi ja oudompii juttuja nii sen parempi. Mutta sanottakoon myös, että ihmisissä minua viehättää myös itsevarmuus, rentous ja semmoinen rehtiys, enkä kyllä haluaisi seurustella minkään Hitler kakkosen kanssa.
27. En kuitenkaan ikinä voisi seurustella ihmisen kanssa, joka käyttää huumeita. Inhoan huumeita, enkä näe päihteiden käytössä mitään järin hyvää. Haluan ainakin itse oppia nauttimaan selvinpäin olosta, enkä päätyä esim. alkoholistiksi. Siihen asti ku homma on lepposaa ja rentoo ni fine, mut jos se alkaa aiheuttaa ongelmia muille ni sit pitäis jo miettiä, että oisko parempi hieman rajottaa kuppien kumoomista.
28. Olen muuten liian sitkeä ihastuja ja jos ihastun niin en unohda kyseistä ihmistä koskaan kokonaan. Siis sillä tavalla kyllä, etten enää ole ihastunut, mutta muistan kyllä miksi ihastuin. Ihastun tosin harvoin ja ihastus kestää yleensä pitkään, vaikka tietäisin ettei asia etene mihinkään muuhun, kun omiin haikailuihin. Haha. Mul on itseasiassa pari hyvää kaveria joihin oon joskus ollu ihastunu. Et sit toisinaa käyny sillee jännästi et ihastelu menny ohi ja kehittyny ystävyyssuhde.
30. Nii joo, jostain syystä ihastun ihmisiin, jotka ei kiinnostu itse minusta. Huono sihti. :D
31. Minulla on muuten kisumirri nimeltään Miuku! :3 Ja taloudessa asustelee myös pari koiruutta.
32. Pidän paljon lukemisesta, elokuvista, kirjoittamisesta (lähinnä omia ajatuksia ja juttujen suunnittelua), hyvistä tv-sarjoista, chillistä hengailusta ilman ihmeellisempää aktiviteettia, keskusteluista, kuvien räpsimisestä ja kivoista esineistä.
33. Jään muuten hirveän helposti koukkuun esim. tv-sarjoihin, myös ei niin hyviin sellaisiin. 
34. En ole pitkään aikaan tosin seurannut telkkarista mitään sarjaa aktiivisesti ja katson sitä muutenkin melko vähän. Maratoonaan mieluummin monia jaksoja kerralla putkeen. 
35. Tästä tuli nyt sellainen "tässä asia, seuraavassa kohdassa hieman jatkoa asiaan" hommeli. Hihhii ehkä tästä nyt sentään jotain tolkkua saa.

Mää oli Poris

Nonniin! Mitäkös sitä nytten? Ainakin olen palannut Porin reissulta, mutta se nyt ei varsinaisesti ole mikään iloinen juttu. Mulla nimittäin oli kivaa Porissa Nompsulla ja nyt ikävöin tota paikkaa. Ja jos joku sattuisi kyselemään kivoja matkavinkkejä Suomen alueella niin olisi pakko vastata, että Pori! Kesällä se on nätti kaupunki ja näin talvellakin oli oikein viihtyisää. Voisin oikeasti melkein harkita muuttavani sinne. Siellä on näköjään usein hyviä esiintyjiäkin ja jatkuvasti tuntuu olevan jotakin tapahtumaa. Nyt kävimme katsomassa Jujua. Ah livemusiikkia. Siinä minun heikkokohta, mutta tuli sitä herkisteltyä häissäkin. Tavallaan on kuitenkin hyvä, että tulin kotosalle, sillä nyt on lähtenyt aika mukavasti ensimmäisen oman asunnon jutut rullaamaan ja tänään kelpuutin yhden asunnon ensimmäiseksi omaksi kodiksi. Itseasiassa kaikki tapahtuu sellaisella rytinällä mitä en olisi uskonut, eikä ole helppoa pysyä itsekään perässä. Jännittää aivan himskatisti!

Jos nyt kuitenkin palaamme vielä hetkeksi porilaisiin tunnelmiin niin, kuten kuvista huomaa ruoka maistui, emmekä suinkaan olleet kokoaikaa liikenteessä. Katsoimme pari elokuvaa ja Vamppyyripäiväkirjojen yhden tuotantokauden! Tää on se meidän juttu toistemme jekuttamisen ja muun lisäksi. Aivan mahtavat kuusi päivää oli kyllä, vaikka reissuun mahtui kokonainen tunneskaala. :D Eikä muuten ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun tulen Poriin menemään. Aivan varmasti liikun sinne uudestaan jo melko pian. Olen iloinen siitä, että minulla on ystäviä (ainakin tämä neitokainen) muissakin kaupungeissa, niin saa kivan irtioton arjesta (joka on ollut yhtä kaaosta) lähtemällä juna & bussikyydillä liikenteeseen. Maisemanvaihto avartaa ja etäisyyttä monesti tarvitaan, jotta näkee asiat paremmassa vinkkelissä! Nyt odottelen jännityksellä mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan. Jos kaikki menee suunnitelman mukaan niin ainakin tiedossa on se muutto ensi kuun alussa. :3

xoxo

Pää kii - Nyt skipataan kahvit

Kouvola & House Of Rock baari kutsui perjantaina. Oli mahtavaa päästä hyvässä seurassa hetkeksi pois Lahdesta ja kotoa hieman tuulettumaan. Pitkästä aikaa vuorossa oli keikkatunnelmaa ja vieläpä eturivissä. Kaljat lensi ja meininki oli mainio siitä päätellen, että hartiat, kädet ja jalat olivat aivan jumissa seuraavana päivänä. "Nyt skipataan kahvit ja mennään vittu kaljalleee-ee!" Ja niinhän me teimme. Edes pieni flunssan poikanen ei pilannut tunnelmaa.

Hennan kanssa odoteltiin oikein innoissamme tuota keikkaa ja lopulta se sitten olikin jo ohi. Hieman rähjäisen näköinen taidan olla Hennuliin verrattuna! Kiitos hiukset, kun melkein jaksatte pysyä paikallanne. Keikan lisäksi vietimme aikaa melkolailla landella peltojen keskellä ja ulkoilutimme koiria. Että semmoinen reippailu viikonloppu, jossa oli kaikki mukavuudet keikkahuumasta ja laittautumisesta lököasuun. Nyt taas sitten seuraavia muisteloita ja metkuja Porin reissun jälkeen!

Unelmien pelikirja

Vuosi 2015 starttasi, eikä mikään sinänsä muuttunut. En tehnyt lupauksia, valanut tinaa, ollut baarissa tai mitään muutakaan ihmeellistä. Tänä vuonna aion vain katsoa, mitä elämä tuo tullessaan ja elää enemmän. Tiukat tavoitteet ja tehokkuus-ajattelun yritän jättää historiaan. Katselimme ystävän kanssa raketteja, elokuvia ja kävimme nukkumaan. Rauhallinen vuoden vaihtuminen siis. Saattaa hyvinkin olla, että olen tulossa vanhaksi ja pahimmat rälläämiset on rällätty.

Seuraava etappi lienee itselläni on negatiivisuuden vähentäminen. On melko kuluttavaa ajatella lasi puoliksi tyhjäksi, vaikka kaikki on sinänsä ihan hyvin. Unelmien pelikirjaa lainaten: "Humanity is just nasty and there's no silver lining." pätee kyllä monessa asiassa, mutta kyllä se hopeareunuskin asioissa on. Se täytyy vain osata nähdä.

Olen ainakin yhden asian vaihteeksi saanut kahlattua alusta loppuun asti, Täydellisten naisten kaikki tuotantokaudet nimittäin. Se olikin tämän asian tiimoilta toinen kerta. Ehkä voisi seuraavaksi koettaa jonkin hieman hyödyllisemmän asian loppuun saattamista.

Ja tässä vielä pari kuvaa, koska olen myöskin aivan koukussa Disney-leffoihin ja tuli Tuhkimokin pitkästä aikaa katsottua. Olkoon tämä vuosi haaveiden toteuttamiselle. Ainakin minusta 2015 kuulostaa mahdollisuuksien vuodelta. Aika näyttäköön, mitä on vastassa.